Stella Maris

Marķukirkja

Prédikun séra Denis, Sunnudag 19. september 2004

Eitt sinn var kona sem kvartaši stöšugt yfir žvķ aš eiginmašur hennar sżndi bķlnum sķnum meiri elsku og blķšu en sér. Ég vona aš svo sé ekki įstatt meš nokkurn sem hér er ķ dag! En, ef til vill hefur Guš stundum svipašar hugsanir um okkur, aš viš hugsum meira um hlutina en sig. Lestrarnir ķ dag hvetja okkur til žess aš lķta į hvernig viš förum meš žaš sem Guš hefur gefiš okkur.

Fólkiš og hlutirnir er fengiš okkur ķ hendur til žess aš hjįlpa okkur aš komast til himna. Sem rįšsmenn gjafa Gušs, veršum viš aš nota žessa hluti af skynsemi, svo aš lķf okkar verši ķ samręmi viš vilja hans.

Jesśs sagši: "Hvaš stošar žaš manninn aš eignast allan heiminn, en tżna eša fyrirgjöra sjįlfum sér?" (Lk 9:25)

Meir en sjö hundruš įrum fyrir fęšingu Jesś, hvatti spįmašurinn Amos samtķmamenn sķna, til aš lķta į žaš sem Guš hafši gefiš žeim og treyst fyrir.

  • Hann spurši hvort einhver hefši einhvern tķma haft, viljandi rangt viš, ķ samskiptum sķnum viš ašra.
  • Og eins hvort nokkur hefši nokkurn tķma veriš óheišarlegur.
  • Žį spurši spįmašurinn hvort menn hefšu sżnt algjöra trśmennsku varšandi fjįrmuni og eigur annarra. Spįmašurinn fordęmdi žį sem notušu hluti af hreinni eigingirni og uršu valdandi aš žjįningum annarra.

    Ķ sķšari lestri dagsins, erum viš minnt į aš bišja fyrir öllum mönnum, einkum leištogum okkar. Žetta gerum meš sérstökum hętti ķ fyrirbęnahluta messunnar. Žar fyrir utan ęttum viš aš bišja fyrir öllum mönnum ķ okkar daglegu persónulegu bęnum. Žaš er leiš til žess aš sinna rįšsmennsku okkar.

    Önnur leiš til žess aš inna trśmennsku okkar af hendi er aš gera dagleg verk og störf okkar eins vel og kostur er. Ķ byrjun Biblķunnar, ķ fyrstu Mósebók, sjįum viš aš Guš fól manninum verk į hendur. Trśiš žvķ eša ekki, en starf og vinna hófst sem eitthvaš įnęgjulegt! Guš gaf Adam og Evu Edensgaršinn til žess aš rękta og sjį um. Skošiš 1. Mósebók 2:15 "Drottinn Guš tók manninn og setti hann ķ aldingaršinn Eden til aš yrkja hann og gęta hans."

    Fyrir syndafalliš var žaš aš yrkja jöršina, starf sem Adam sinnti. En eftir syndafalliš og sem afleišing syndarinnar, varš starfiš yfirbótarverk, og varš žannig ekki lengur įnęgjulegt. Frį žessum tķma hefur žaš aš yrkja jöršina veriš gert meš kvöl og žjįningu. Skošiš 1. Mósebók 3:17-18: " ... žį sé jöršin bölvuš žķn vegna. Meš erfiši skalt žś žig af henni nęra alla žķna lķfdaga. Žyrna og žistla skal hśn bera žér ..."

    Žannig var vinnan hluti af upphaflegri įętlun Gušs meš mannkyniš en snérist seinna upp ķ yfirbótarverk vegna syndarinnar. Og žannig upplifum viš vinnuna enn žann dag ķ dag. Margir fį fullnęgingu ķ sķnum daglegu störfum, žó vinnan sé um leiš oft erfiš.

    Sem góšir rįšsmenn, reynum viš aš sinna störfum okkar eins vel og mögulegt er og lįtum žaš ekki koma okkur į óvart žó žau séu stundum erfiš. Viš vitum aš kvöl og žjįning orsakast af erfšasyndinni og aš svo miklu leyti sem ekki er hęgt aš foršast žjįninguna, tökum viš viš henni sem frišžęgingu fyrir synd. Aušvitaš eigum viš ętķš aš reyna aš gera allt, sem ķ okkar valdi stendur til aš ryšja žjįningunni śr vegi, en ef žaš dugir ekki til, žį föllumst viš į aš žjįningin (sem alltaf mun vera til) sé yfirbót.

    Lokavers gušspjallsins minnir okkur į aš viš getum ekki žjónaš tveimur herrum. Žaš merkir aš žaš aš žjóna Guši getur aldrei veriš hlutastarf. Viš fylgjum Guši ekki af einlęgni ef viš žjónum honum einungis į sunnudögum og žjónum sķšan einhverjum öšrum ašra daga vikunnar. Jesśs segir: "Safniš yšur fjįrsjóšum į himni, žar sem hvorki eyšir mölur né ryš og žjófar brjótast ekki inn og stela. Žvķ hvar sem fjįrsjóšur žinn er, žar mun og hjarta žitt vera." (Mt 6:20-21)